Metallinen pii luokitellaan tyypillisesti sen kolmen pääepäpuhtauden: raudan, alumiinin ja kalsiumin pitoisuuden mukaan. Näiden kolmen alkuaineen sisällön perusteella metallipii voidaan luokitella eri luokkiin, kuten 553, 441, 411, 421, 3303, 3305, 2202, 2502, 1501 ja 1101.
Teollisesti metallista piitä valmistetaan yleensä pelkistämällä piidioksidia hiilellä sähköuunissa. Kemiallinen reaktioyhtälö on: SiO2 + 2C → Si + 2CO. Tällä tavalla saadun piin puhtaus on 97-98 % ja sitä kutsutaan metallipiiksi. Sulamisen ja uudelleenkiteyttämisen jälkeen epäpuhtaudet poistetaan hapolla, jolloin saadaan metallista piitä, jonka puhtaus on 99,7-99,8 %.
Metallinen pii koostuu pääasiassa piistä, ja siksi sillä on samanlaiset ominaisuudet kuin piillä. Piitä on kahdessa allotroopissa: amorfisessa piissä ja kiteisessä piissä. Amorfinen pii on harmahtavaa{2}}mustaa jauhetta, joka on itse asiassa eräänlainen mikrokide. Kiteisellä piillä on timantin kiderakenne ja puolijohdeominaisuudet, sen sulamispiste on 1410 astetta, kiehumispiste 2355 astetta, Mohsin kovuus 7 ja se on hauras. Amorfinen pii on kemiallisesti reaktiivista ja palaa kiivaasti hapessa. Se reagoi ei-metallien, kuten halogeenien, typen ja hiilen kanssa korkeissa lämpötiloissa, ja myös metallien, kuten magnesiumin, kalsiumin ja raudan, kanssa muodostaen silisidejä. Amorfinen pii on lähes liukenematon kaikkiin epäorgaanisiin ja orgaanisiin happoihin, mukaan lukien fluorivetyhappo, mutta se liukenee typpihapon ja fluorivetyhapon seokseen. Väkevä natriumhydroksidiliuos voi liuottaa amorfista piitä vapauttaen vetykaasua. Kiteinen pii on suhteellisen inerttiä; edes korkeissa lämpötiloissa se ei yhdisty happeen. Se on myös liukenematon mihinkään epäorgaaniseen tai orgaaniseen happoon, mutta se liukenee typpihapon ja fluorivetyhapon seokseen sekä väkevään natriumhydroksidiliuokseen.
